Tässäpä aluksi (anteeksi että kesti näin pitkään) jatkoa seuraa...
Viikingit, nuo pelätyt merta kiertävät rosvot. He ryöstävät kirkkoja, kiristävät rahaa, taistelevat, surmaavat ihmisiä ja vievät heitä mukanaan.Viikinkiheimoja on useita, ja jokaisella heimolla on johtajansa. Johtajaa uskotaan, kunnioitetaan, sekä usein myös pelätään siitä syystä, että johtaja näin halutessaan, voi jopa tappaa alaisensa. Viikinkien mailla on omat kuninkaansa, jotka hallitsevat maataan ja säätävät maita koskevat lait. Niitä noudatetaan jokaisen hyväksi katsomalla tavalla.
Naisen asema on kohtalaisen huono, sillä viikinkimies pitää naisensa nyrkin ja hellan välissä. On muutamia voimakastahtoisia naisia, jotka ovat jopa seuranneet miestään taistelutantereelle, muttei heitä katsota toisten viikinkimiesten taholta hyvällä. Viikinkimiesten ollessa poissa, pitävät naiset huolen kylistä, lapsista ja maanviljelystä. Viikinkien asuttamille maille eksyy harvoin muu kuin viikinki, silkasta pelosta suuria ja mahtavia soturimiehiä, sekä heidän vihaisia vaimojaan kohtaan. Useimmiten viikinkinaiset näkevätkin muiden maiden kansalaisia ainoastaan miesten ryöstömatkoilta tuomina orjina.
Peli sijoittuu Miklagårdin valtakuntaan, jota johtaa suuri viikinkikuningas Erik. Tarkemmin peli sijoittuu asutettuun niemeen, jossa asuvat Vendien, Skaldien sekä Hordereiden viikinkiheimot. Heimoilla on toisiaan kohtaan kunnioitus tiettyyn pisteeseen asti. Toisia ei aleta lahtaamaan vailla syytä, eikä toisilta heimoilta ryöstetä tai heidän kanssaan sodita, niin ikään jos ei ole syytä tehdä näin. Hordereiden heimo on alueellaan ja maailmanlaajuisesti pelätty, ja heidät tunnetaan kolmen R:n säännöstään; Ryöstä, Raiskaa, Riehu. Ja tätä he ovat toteuttaneet ympäri kyliä. (Heimoista lisää tulossa)
Maailman syntymaailma syntyi alkujätti Ymirin ruumiista, kun jumalat silpoivat sen: jätin verestä nousivat meret, lihasta maa, kallosta taivaankansi ja aivoista pilvet taivaalle.Valtaisa lintu liitelee aavojen vesimassojen yllä pitkään, etsien ja etsien, kunnes näkee keskellä merta lampareen kiinteää maata. Lintu laskeutuu ja pyöräyttää sille munan. Nousee kuitenkin väkevä tuuli, joka vieräyttää munan veteen. Muna rikkoutuu paiskautuessaan aaltoihin. Munankuoren laki asettuu taivaankanneksi ja pohja kiinteäksi maaksi. Valkuainen sinkoutuu päiväksi paistamaan ja ruskuainen taivaalle kuuksi ja tähdiksi. Maailman rakenneMaailma käsitetään monikerroksiseksi. Pääjako on kolmitasoinen: Ylinen, alinen ja keskinen maailma, jossa viimeisessä ihmiset ja näkyvä luonto sijaitsevat. Ylisessä maailmassa, taivaanlaen takana, asuvat jumalat ja osa haltiosta; alisessa, tuonelassa (Hel) puolestaan sijaitsevat vainajien ja maan jumaluuksien sekä haltioiden asunnot. Kerroksia yhdistää maailmanpuu Yggdrasil, joka kurottaa joka kerrokseen. VainajatVainajat poltetaan täydessä juhlapuvussa ja aseiden sekä tarvekalujen kera. Osalla heimoista on tapana polttaa taistelussa kuolleen miehen vaimo miehensä ruumiin mukana. Usein hänen mukanaan seuraa myös koira, joka opastaa vainajan Tuonelaan, jota vartioivat niin ikään koirat tai sudet ja karhut. Aseet rikotaan ja miekka taotaan luokille ennen polttamista: ne joko "tapetaan" jotta ne seuraisivat vainajaa Tuonelaan, tai sitten aseiden tuhoamisella pyritään estämään vainajalta niiden käyttö eläviä vastaan. Kalmismaa kynnetään ja siihen kaivetaan kuoppa, johon vainajan tuhkat sekä tarvekalut laitetaan. Kyntö liittää hautaamisen mielikuvissa maanviljelykseen, hedelmällisyyden tai uudelleensyntymän mielikuviin. Kalmistoon on tavattu kylvetyn joskus helmiäkin. Kuoppa peitetään maansekaisella kiviröykkiöllä tai tasaisella kivikerroksella.On myös olemassa taivastuonelasta, Valhalla, johon Odin kokoaa taistelussa kaatuneista sotureista puolet; toisen puolen vie Freyja. Valhallassa soturit harjoittavat taistelutaitoja maailmanlopun, Ragnarökin varalle, missä heidän tulee osallistua taisteluun demoneja vastaan. Iltaisin he syöpöttelivät ja juopottelivat minkä mielivät. Usko Valhallaan liittyy erityisen kiinteästi ruumiinpolttokäytänteeseen. JumalatIhmiset tarvitsevat jumalten apua tässä maailmassa, päivittäisessä elämässä. Suhde jumaliin on hyvin henkilökohtainen ja välitön eikä samalla tapaa etäinen kuin kristinuskossa. Rukoukset ja rituaalit ovat kiinteä osa jokapäiväistä elämää liittyessään lähes kaikkiin riskinalaisiin pyrintöihin.
